Oli vuosi 2005 ja lämmin, aurinkoinen lauantaiaamu. Heräsin auringonpaisteeseen sekä kiiruhtaviin askeleihin huoneeni oven takana. Seuraavina kahtena päivänä juhlittiin vastavalmistunutta ylioppilasta - minua. Lapsena halusin aina olla tapahtumien keskipisteenä ja yhä äitini jaksaa muistella iltoja, jolloin olin vieraiden edessä vetänyt monenlaista showta, enkä ollut antanut kenenkään hiiskahtaa sanaakaan. Olen usein miettinyt, minne tuo innokas esiintyjä on kadonnut. Esiintymiseen palo on yhä säilynyt, ja nautin olla lavalla ja pitää hauskaa. Tietty epävarmuus on kuitenkin saavuttanut minut vuosien varrella, enkä tunne kulkevani tällaisissa juhlissa mukavuusalueellani, missä juhlittavana olen minä itse. Uskon, että yksi osa epävarmuuden kasvuun on se, että vuosien aikana tai aikuistuessa, tullaan yhä enemmän tietoiseksi omista taidoistaan, kyvyistään ja...ulkonäöstään. Vielä kun omaa erittäin lahjakkaan kyvyn olla kyyninen ja ankara itselleen, niin epävarmuuden lisääntyminen on taattu!
Ylioppilasjuhlat olivat kuitenkin mukavat, vaikka kaikki utelut tulevasta opiskelupaikastani ja kysymykset " Mikä sinusta isona tulee", ahdistivat. En ole oikeastaan vieläkään varma, mikä minusta isona tulee. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä pidän elämäntavasta, joka vie koko ajan eteenpäin urallasi suuntaan tai toiseen.
Sinä viikonloppuna aurinko paistoi koko viikonlopun ja lämmintä riitti jopa niin paljon, että osa vieraista siirtyi tungoksesta ulos nauttimaan kesästä. Paljon mukavia muistoja jäi juhlista ja olen hyvin kiitollinen vanhemmilleni ja muille sukulaisille, jotka järjestivät minulle kyseisen juhlan. Seuraava juhla häämöttää parin kuukauden päästä edessäni ja olen jo käymässä tiukkaa kamppailua minuuteni kanssa. Huomion keskipisteenä on niin uuvuttavaa ja raskasta olla!
Ylityövapaat tuli pidettyä. Viikon aikana uuden ulkoisen kuoren saivat tuulikaappi, takka, vessan kaapinovet sekä puulaatikko. Myös takapihalle saimme pystytettyä kiikun ja muutenkin takapiha sai uutta ilmettä; poistin isot pensaat, joista edelliset asukkaat olivat ahtaneet takapihan täyteen ja jotka tukkivat jalkakäytävät ja vaikeuttivat nurmikonleikkuuta. Tykkään modernista ja selkeästi ilmeestä niin sisällä kuin ulkona.
Ilokseni voin todeta, että lomakammassani ei ole enää jäljellä kuin viisi piikkiä. Viiden päivän jälkeen aloitan jakson, jolloin työssäni näytän enää nenääni kerran viikossa. Uudet kesälomasuunnitelmat pikku hiljaa muodostuvat mielessäni: paljon kirjoja, aurinkoa, golfaamista, pyöräilyä, käsitöitä, makuuhuoneen remonttia ja paljon,paljon muuta. Ensimmäisellä lomaviikolla suunnitelmissa siippani kanssa on lähteä kesälomareissulle Tampereelle. Matka jännittää jo nyt, sillä käymme harvoin yhdessä reissussa. Sitä se keikkalijoiden elämä on, viikonloput reissaillaan bändiemme kanssa - vaikkakin tuntuu, että meidän bändi viettää enemmän "lomaviikonloppuja" kuin keikkailee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti